Mitä ne meistä ajattelee
Pikällä matkalla yhteydenpito ystäviin tulee jotenkin järjestää. Tietokoneen ja modeemin mukaanotto hymyilytti jopa kokeneita viidakontallaajia. "Mistä sinä siellä liaanien keskeltä luulet löytäväsi sähköjohdon saati puhelimen". Mikään peräkylä Guatemala ei ole. Internetpalveluja on helppo löytää. Netcafeet ovat designeerattuja surffipyhäkköjä.
Email on kullanarvoinen viestintämuoto maissa, joissa puhelinyhteydet ovat paitsi heikot, myös suuren aikaeron takia (-8 tuntia Suomen ajasta) ongelmalliset. Posti on vähintäänkin epävarma, erityisesti saapuvan postin osalta. Itse en saanut ainukaistakaan minulle Guatemalaan lähetettyä kirjettä.
Ennakkoasenteet Väli-Amerikan tietotekniseen valmiuteen sisälsivät vähättelevän yleistyksen, joilla kehitysmaihin suhtaudutaan. Siinä unohdetaan, että köyhinkin kehitysmaa on itseasiassa maailma pienoiskoossa. Pieni osa elää nauttien kaikista hyviinvointiin liittyvistä tekijöistä ylenmääräisesti. Toinen pieniosa keikkuu heidän kannoillaan tuottaen palveluja. Suuri osa elää kaiken tämän ulkopuolla. Turisti kohtaa keskimmäisen ryhmän.
Matka etenee ennakkoasenteita kumoten. Tulin "kehitysmaahan" - ja poltan filmiä kuvaten modernia arkkitehtuuria. Ciudad de Guatemalan mielikuvituksellisin rakennus lienee korkealla mäellä näyttäytyvä teatteritalo. Rakentamisen vauhti tuskin hiljenee lähivuosina. Maailma katsoo Guatemalaan luottavaisin ja luotaavin silmin.
Ulkoministeri Tarja Halonen vieraili maassa. Paikallisessa englanninkielisessä lehdessä julkaistiin Halosen haastattelu. Sen oli kirjoittanut Kati Suominen. Tietävästi Halonen vastailee tietäviin kysymyksiin. "Olemme molemmat pieniä maita, emmekä voi suuremmiksi tulla". Suomella kuin myös Guatemalalla on peiton alla ekspansiivisia unelmia. Toivoisiko tässä Halosen visiolle parempaa osuuvuutta kuin vuosien takaiselle äänestysinnon arviolle. Halonen totesi, että äänestyshalu oli heikko, koska ei ollut mitään suuria asioita ratkaistavana. Valittu eduskunta saikin sitten näperrettäväkseen oman sukupolvensa syvimmän laman.
Turistina oppii piankin , miten tärkeää oman turvallisuuden ja myös paremman kohtelun kannalta on tuoda oma kansallisuus näkyväksi. Tai siis ainakin se ettei ole jenkki.
Pohjoismaiden tuntemukseen ja myös arvostukseen sain kosketuksen eräällä bussimatkalla. Vieressäni matkustava guatemalalainen kertoi osallistuneensa Tanskassa koulutuksen seminaariin. Hänelle pohjoismaat näyttäytyivät ihanteellisena maailmana, jonne hän halusi vielä palata oppimaan paremmalla englanninkielen taidolla.
Mitä Suomesta siis voisi viedä. Finlandia vodkaa mainostetaan pääkaupungin Guatemala Cityn ulkomainoksissa. Suomalainen koulujärjestelmä olisi oivallistakin oivallisempi vientituote.
Guatemalassa oppivelvollisuus on lakisääteistä soveltaen. Käytännössä perheen vanhin käy jonkin vuoden koulua, josta saattaa puuttua likimain kaikki oppimisen välineet ja opettajakin. Nuorimmat auttavat vanhempiaan työssä ja orvot, joita maassa on sodan jäljiltä paljon, pärjäilevät miten kuten kenkiä kiillotellen.
Rinnakkaiset järjestelmät lisääntyvät. Bilinguaaliset koulut ovat korkeatasoisia ja tavoiteltuja. Aivan varmasti kyse ei ole alkuperäiskielien, intiaanikielien kehittämisestä. Kyse on espanjalaisenglantilaisista kouluista. Niissä opettajina toimivat useinkin ulkomaalaiset, yhdysvaltalaiset opettajat. Opetuksen mukana kulkevat aatteet.
Koulutuksen repäisemä kuilu syvenee kiihtyvällä vauhdilla. Kielitaito ja tietojenkäsittely ovat pääomaa, joiden turvin hallitaan muuta toimintaa. Enää ei siis riitä luku- ja kirjoitustaito. Niillä jäädään auttamattomasti muiden armoille. Kiihkeässä kasvuvauhdissa armo vain on kadonnut. Tulevaisuus saa varautua väkivaltaisuuksiin vastakin.
Suomalaiseen itseruoskintaperinteeseen kuuluu oman moittiminen. Omassa koulujärjestelmässä nähdään vikoja. Tasapäistävä. Onnettomien tyhmien mukanaraahaaminen tuhlaa lahjakkuuksien kehittymisen. Myös Suomi on valinnut yhä selvemmin paluun eriarvoistavaan järjestelmään.
Guatemalalainen on optimisti ja katsoo koulutuksen syvimpään olemukseen ja odottaa, toivoo pohjoismaisen koulujärjestelmän tulemista. Liian myöhään? Clinton lupaa maahan lisää ”tukea”.
Mutta missä Suomi on. Tätä kysyi hollantilainen keski-ikäinen kehitystyöntekijä. Norjalainen lakitieteen opiskelija kiirehti vastaamaan ohitseni. Suomi kuuluu Aasiaan. Tämän jälkeen jaksaakin huolellisesti piirtää hiekkaan maailman karttaa, kun guatemalalainen tarjoilija kysyy mistä minä olen. Toistan Europa, norte - huono siirto. Pohjoinen merkitsee Yhdysvaltoja. Mas lejos - kauempana? Kyllä. Alemania - Saksa? Tämähän onnistuu, innostun. Mas lejos. Kysyjä palaa takaisin Yhdysvaltoihin. Yritän toista kautta. Lähellä Venäjää. Putoamme aivan blancoon. Ilman aatteita ei ole valtioita.