Taideteos katseen paikkana
Lokakuussa (1997) New Yorkissa avattiin todennäköisesti maailman suurin nykytaiteen toimintakeskus. Queensin kaupunginosassa oleva entinen Public School on kunnostettu pääasiassa New Yorkin kulttuurihallinnon tuella P.S.1 gallerian, taiteilijoiden ja taidekasvatuksen työtiloiktsi. Korjaustyön kustannukset olivat $ 8,5 miljoonaa (lähemmä 4 miljardia mk). Päärahoittajina olivat NY City Department of Cultural Affairs, The Office of the President of the Borough of Queens, The Council of NY City ja P.S.1 Board of Directors. Siis kerrassa hallinnollinen rahoitustausta. Tämä huomautus syystä, että Suomessa ylläpidetään sitkeästi käsitystä, jonka mukaan taide muualla lepää yksityisten sponsorien ja heidän kukkaroitaan kaluavien managementtien varassa.
P.S.1 galleria on ennen muuta osoitus yksittäisen ihmisen oivaltavasta taidosta toimia yhteisön sisällä yhteisöä elävyttäen. P.S.1: n historia palautuu 60- 70-lukujen taitteeseen. Sen perustaja ja johtaja Alanna Heiss aloitti visionäärisen toimintansa hylättyjen tilojen vaihtoehtokäytön uranuurtajana. Hän omaksui tuolloin edelleenkin toimivan käsityksensä: suuret, vanhojen hylättyjen rakennusten tilat ovat toimivia nykytaiteen esittelypaikkoja. Purkamisen sijasta vahoille rakennuksille on löydettävissä kaupunkikuvaa ja yhteisöllistä toimintaa rikastuttavaa käyttöä.
P.S.1 on ollut riemastuttavimpia kokemuksiani New Yorkin taideannissa. Taideteos voi löytyä mistä vain, eteisen lattian raosta. Kesken näyttelykierrosta virkailija vei katsojan toimistohuoneeseen. Muiden hoitaessa toimistotöitä, yksi esitteli huoneessa olevaa teosta. Kehotuksesta asettauduin selälleni puiselle tasolle. Virkailija avasi ikkunan ja työnsi tason ulos. Pääni, puolivartaloa ja lopulta lähes koko kehoni - niin kauhuissani tunsin, oli ulkona ympärilläni tyhjyys, iltapäivän sininen hetki. Tarrasin kouristuksenomaisesti sileääkin sileämmän levyn reunoihin. Virkailija huhuili sisältä: "Katso maisemaa". Taivutin päätäni ja sain näkymän ylösalaisin olevaan Manhattiin.