Nähty odottaa mieltä
Havahduin kesken unen. Menin ikkunaan. Kaksiosainen auto ajoi hiljaa ilman valoja mäkeä alas. Kirosin. Nyt täällä ajaa jo rekatkin rallia. Olin valvontavuorossa, internaatin päivystävä opettaja. Mitä se ikänään käytännössä saattoi merkitä, kello kolme yöllä, ilman puhelinta, valintani oli: vaakasuoraan peiton alle.
Mitä minä oikeastaan olin nähnyt. Menin takaisin ikkunaan. Vastapäinen rakennus, opiston juhlasali ja toimistosiipi olivat tulessa. "Rekka", palokunnan pumppukärry oli pysähtynyt.
Merkityksiä luova mieli toimii viiveellä. Kohtaamisen häivähdyksessä jokin näyttäytyy katsojalle itsenään. Merkityksenanto kiirehtii näkijän ja nähdyn väliin. Todellisuus kätkeytyy. Katsetta ohjaa tulkinta, pyrkimykset, omat ja ulkopuolisten ehdotukset - “näe tämä ja tuo”, näe noin ja näin”. Kokonaisuudesta irrottautuu katkelmia liittyäkseen menneisyyden mosaiikkiin. Nähty katoaa elämismaailman romuttamoon. Oudon kohtaamista vartioivat käsitykset , uskomukset ja pyrkimykset.
Hetken kuvaamisessa valokuvaajan mahdollisuudet ovat ylivertaiset. Hän tallentaa nähdyn sellaisenaan. John Berger lähestyy valokuvaa kuvaajan valintana. “Tämän näkeminen on taltioinnin arvoista” (John Berger :Toisinkertoja 1987) Kuvaajan subjektiivinen näkemys laukaisee kameran. Sekunnin murto-osissa valo tunkeutuu linssien läpi laatikon syvimpään pimeyteen. Siellä se on.
Valokuvan kiehtova todellisuus on taltioinnin ja nähdyn erilaisuudessa. Taltiointi sisältää enemmän kuin nähdyn. Valokuvaaja taltioi näkemisen arvoista ja nähtyä. Samalla hän taltioi väistämättä myös jotakin muuta. Taltiointi kietoutuu aika - akseliin. Toisenlainen katse, toiset ajatukset, toisenlaiset tekniset valmiudet tuovat näkyväksi taltiointiin kätkeytynyttä, aiemmin huomaamatonta.
Pimiössä filmille taltioitu tulee jälleen näkyväksi. Kehitysaltaassa valokuvapaperille nousevat hitaasti ensin kuvan tummat sävyt, varjomaailman ilmiöt. Jokin sielläoleva näyttäytyy hetken peittyen kiirehtivään pimeyteen. Valossa oleva rajautuu esiin varjojen avulla. Mutta aivan samoin kuin jokin kätkeytyy varjoon myös valon läpäisemä voi jäädä hahmottomaksi. Taltioitu jää näkymättömäksi.
Laboratoriotyöskentelyä varioimalla valokuvassa näkyvä on eri kuin nähty. Tekninen ja esteettinen lähestymistapa määrittävät valintaa. Kuvattu tulee näkyväksi kuvaajan valintana.
Taltioidulle on monta kätköä. Kuva palautuu mielen näyttämölle. Bergerin ajatus valokuvan ja piirroksen erosta päättelynä on kiehtova. Piirros on Bergerin mukaan “käännös”. Piirros luodaan kudelmana, jossa jokainen merkki suhteutuu aiempaan.
Kuvaamisen kaava ohjaa nähdyn näkyväksitekemistä. Valinnat ovat intuitiivisia ja systemaattisia. Piirroksessa kaikki merkit ovat piirtäjän kynästä lähteneitä.
Piirtäjä tallentaa näkemänsä mutta samalla hän suorittaa tallentamista, joka jää häneltä näkemättä. Kuva rakentuu osien samanaikaisuuksista. Osien moneus tuottaa rinnastuksia. Kuvassa - piirroksessa tai valokuvassa rinnastusten tiheys on katseelle ylivoimainen. Merkitykset alkavat liukua. Jotkut osat erottautuvat muita häivyttäen.
Vanhojen luonnoskirjojen ja teoskääröjen selailu on paluuta nähtyyn. Vuosien kuluttua niistä näkee tulossaolleen, aikanaan näkymättömän. Aikanaan nähty rinnastuu paperilla ajan jälkeen näkyvään.
Berger pohtii piirroksen ja valokuvan eroa. “Piirros syntyy päätelmien kautta. Valokuvan ominaisuudet tulevat annettuina”. Varjossa oleva on annettu. Se on otettavissa esiin tai kätkettävissä.
Kertomusten katkelmista yhdistin kahden ihmisen elämän ja toiminnan samansuuntaisuuden. Oli olemassa suuri todennäköisyys, että he olisivat joskus kohdanneet. Tutkin vanhoja valokuvia suurennuslasin kanssa. Oletukseni osoittautui oikeaksi. Löysin etsimäni molemmat henkilöt useasta valokuvasta. Olin huvittunut. Pönäkästi eturivissä ja takarivien massassa istuvien jälkeläiset asettuivat 35 vuoden jälkeen samalle sohvalle. "Minun hän" on tässä. Kuvasta tulee katsojien näyttämö. Kaksi kertojaa, utuisia tarinoita.