Oikein nähty

“Ei päivääkään ilman piirtoa.” Cennino

Aikaansaapa ahkerus on palkitsevaa. Toteutusta merkittävämpää on kuitenkin havaitun käsittäminen.

Kesälukioseuran kesäkurssilla Inarissa annoin minuutin veryttelytehtävän: "piirrä poro". Eri maista olevat oppilaat näkivät päivittäin välittömässä ympäristössään poroja. Poikkeuksetta näiden n. 16-18 -vuotiaiden porot esittivät Disneyn joulupukin poroja. Tiedetty ohitti aistihavainnon. Disneyn joulupukin rekeä vetää kauris. Välitön, oma aistihavainto oli kykenemätön korjaamaan tiedettyä.

Silmä on epäluotettava ja laiska. Se uskoo enemmän tiedettyä kuin näkyvää. Silmä katsoo tiedettyyn.

Kuvaamisen historiassa on erilaisia ohjeita "oikein" näkemisen harjannuttamiseen. Peilikuva kääntää suunnat ja paikat. Tuttu näkymä häiriintyy. Peilikuvan outoudessa erottautuu väärää ja oikeata, ylimääräistä ja puuttuvaa. Samasta syystä joku katsoo maisemaa ylösalaisin jalkojensa välistä tai kääntää tekemänsä kuvan ylösalaisin. Toinen katsoo silmiä siristäen ja toinen levittää silmänsä aukinaistakin aukinaisempaan toljotukseen.

“Tee piirros puusta”. “Maalaa maisema”. “Tutki mallia”. Opettajien käskytystä. Mikä harmonia maailmassa vallitsisikaan, jos silmä pyydettäessä kiinnittyisi kokonaisuuden kannalta oleelliseen.

Johan Joachim Winckelmann (1717-68) opastaa jäljentämään antiikin veistoksia. Veistoksen kauniit suhteet, harmonia ohjaa kauneuden olemukseen ja haltuunottoon. Vasta harjaantuneella katsojalla on edellytykset lähestyä luonnon monimuotoisuutta ja järjestää sitä ilmaisullisiin tavoitteisiinsa.

Winckelmannin vaikutuksesta klassisten veistosten kopiot ovat edelleen taidekoulujen piirustussaleissa. Piirtämisen malleina niitä käytetään yhä harvemmin. "Kipsin piirtäminen on vanhanaikaista". Näkeminen tapahtuu siis muodikkaasti, aikakaudesta toiseen vaihdellen.

Näkemisen harjaannuttaminen on välillinen tapahtuma jonkin muun kehittämiseksi. Esteettisessä kokemuksessa havaitseminen ja tietäminen ovat vuorovaikutuksessa. Ne jäsentävät nähdyn tulkintaa. Esteettisessä toiminnassa harjaannutetaan kokonaisuuden jäsentämistä, siinä olevien osien suhteuttamista ja osien keskinäisten merkitysten ymmärtämistä. Esteettinen toiminta auttaa ymmärtämään maailmaa mutta myös se, miten koemme maailmaa, vaikuttaa nähdyn ymmärtämiseen. Silmällä on pyrkimyksensä.

Alfred Arndt on kuvannut Bauhausopettajansa Johannes Ittenin (1888-1967) antamaa harjoitustehtävää. Meidän piti kuvata sota sellaisena kuin sen olimme kokeneet tai millaiseksi sen kuvittelemme. Vieressäni istui Dieckmann, joka oli haavoittunut sodassa. Hän kuvasi taisteluhaudan, piikkilankaa, kanuunoita ja sotilaita. Takanani nuorin meistä, Menzel, joka ei ollut ollut sodassa piirsi nopeasti voimakkaita viivoja edes takaisin ja poistui viiden minuutin päästä. Tunnin lopussa Itten tuli luokkaan. Kaikki työt asetettiin lattialle ja meidän tuli valita mikä työ toisi aiheen parhaiten esiin. Valinta osui Menzeliin. Itten kiitteli työtä ja erityisesti sitä miten hyvin teos toi esiin tekijän kokemuksia sodasta. Sodassa haavoittuneen Dieckmannin työtä Itten piti sotaa kokemattoman tekijän romanttisena kuvauksena, jossa kaikki ikäänkuin näyttelee sotaa.

Ittenillä oli pedagogin ja taiteilijan koulutus. Häntä kiinnostivat metodit, joilla havaitsemista ja ilmaisua voitaisiin kehittää. Tehtävänannot olivat harkittuja mutta kuten esimerkki kertoo, usein myös ratkaisu valmiiksi mietitty. Näkemisen ja tulkinnan ongelma koskee myös opettajaa.

Toisin kuin Winckelman Rousseau (1712-1778) kehottaa kuvaamaan suoraan luonnon kohteista. "Luonto on virheetöntä ja siksi sitä täytyy yrittää kuvata mahdollisimman tarkasti." Rousseau torjuu muistista piirtämisen ja jäljentämisen. Kopiointi toisten kuvista vain siirtää vääriä kaavoja. Havainnon lisäksi on luotettava myös tunteeseen ja intuitiiviseen havaintoon. Geometriassa harjaantuu vain viivottimen ja harpin käyttö.

Rousseaun itseriittoisuus oli ehtymätön useammallakin elämän alalla. Tunteet ja intuitio saattoivat miehen toisenkin kerran pulaan. Impulssiivisena häntä on vaikea asettaa työskentelemään viivottimen kanssa. Sen laatuisista töistä hän suoriutui nopeasti muualle. Kasvattajan ohjeet tulevat omasta elämismaailmasta. Miten rikas se on, milloin viimeksi päivitetty.

Yhtälailla Pestalozzi on aikansa ja arvojensa näköinen. Heinrich Pestalozzille (1746-1822) tiedon ainoa perusta on havainto. Havainto on erotettava havaitsemisen taidosta, siitä henkisestä kyvystä, joka on välittävä tekijä aistihavainnon ja ajattelun välillä. Vasta kehittyneen havaintotaidon avulla ihminen kykenee käyttämään ympäristöstä saamiaan havaintovaikutelmia ajattelunsa perusteina. Havaintotaitoa voidaan terävöittää ja selventää piirtämällä. Aistimellisen toiminnan lisäksi tarvitaan täsmällistä tietoa. Havainnon täydelliseen tarkkuuteen päästään vain mittaamisen avulla. Pestalozzille piirustus on muodon lineaarista mittaamalla suoritettua määrittelyä. Kaikki alkaa mittaamisesta.

Nähty maailma on ulotteinen, mitattava. Silmän epävarmuudesta on mahdollista siirtyä mitallisuuden luotettavuuteen. Ensimmäisiltä piirustustunneilta alkaen kynät sojottavat ojennetuissa käsissä. Peukalo merkitsee pituuden, silmä arvioi kulman suuruuden. Tämäkin on vielä epävarmaa. Silmä päättää aivan liian paljosta, aivan liian moninaisten harhojen ja tietojen tihentymässä. Kenen kaanonin mukaan vartalon pituus lasketaan.

Kuvantekijät ovat kehittäneet omia mittajärjestelmiään. Mittasuhteiden avulla pyritään teorettisesti kohti kaunista ratkaisua. Arkkitehti Aulis Blonstedt kehitti ja toteutti omissa töissään Canon 60 -järjestelmää. Aulis Blomstedt palauttaa suunnittelun perustaksi Pythagoraan tutkimukset. Pythagoras löysi lukusarjan, joka toimii sekä musiikin että kuvan harmoniassa. Kuva on silmän musiikkia.

Matemaattiset suhteet ovat ehdottomia, ankaran täsmällisiä. Esteettiset suhteet ovat likimääräisiä ja noudattavat yksilöllistä vaihtelua. Minkä tahansa järjestelmän visualisoinnissa on mittaamisen lisäksi otettava huomioon "inhimilliset relaatiot". Silmän töissä tarkkuus on kuitenkin lopulta toteutettava silmän ehdoilla.

Leonardo da Vinci oli kehittänyt systeemin, jonka avulla aikaansaatiin eri värisävyt sekoittamalla keskenään niin ja niin monta lusikallista erilaisia värijauheita. Joku hänen oppilaistaan selosti systeemiä virailijalle. Esityksen loputtua tämä kysyi: "Ja miten maestro käyttää tätä järjestelmää?" Tähän oppilas vastasi: "Ei hän sitä käytäkkään. Enkä minä ole Leonardo, joten käytän omia lusikoitani silloin kun ja siten kuin ne tehtäviini soveltuvat."

Kolmiulotteisen avaruuden hahmottaminen tuottaa useimmille vaikeuksia. ”Huonolla piirtäjällä” voi olla heikko stereonäkö, kaanonit oppimatta. Huonon piirtäjän huonous tulee nähdyksi. Jos hän on onnekas, nähdyn ja esityksen erilaisuus antaa hänelle omaperäisyyden arvostusta. Jos hän on epäonninen tämä arvostus lahjakkuutena sulkee hänet opetuksen ulkopuolelle.

"Voinko minä ollenkaan ajatella taidetta ammattina, kun olen värisokea?" Montako punavihreätä patsasta tiedät. Useimpien maalausten väri on mykkä. Kysyjä on nyttemmin yksi kiinnostavimmista veistäjistämme, maailman olemista katsova, punaisen ja vihreän erottumatta.